Helou!
Nyt on paassyt kaymaan niin, etta denguebrothers on taysin jumahtanut hedonismin sykkivaan kehtoon paikassa nimelta Om-beach. Taalla linnut laulavat, lehmat rynnivat ja kukat tuoksuvat. Kauniissa luonnollisessa ymparistossa kaikki on hyvin ja elama soljuu lapi tyynena ja tyytyvaisena. Paivat katoavat jonnekkin kaytettyjen hetkien varastoon ja yhtakkia huomaat, etta olet ollut tyytyvaisen tietamaton lahes kaikesta parisen viikkoa. Eika mikaan voisi olla houkuttelevampaa, kuin jatkaa talla unohduksen ja helppouden polulla.
Ihmiset ymparillasi ovat ystavallisia, kauniita, hymyilevia ja suvaitsevia. Kaikki on kiinnostavaa ja kaikki kiinnostava rauhoittavan yhdentekevaa. Taalla ei tarvitse tehda tai olla mitaan saavuttaakseen jotain. Taalla voit tehda sita mita haluat. Tama on hedonismia, nautintoa, loppumatonta kellumista lampimassa meressa. Erillinen osa maailmaa, ei huolia, paikka johon voi unohtua. Ja johon kylla unohtuu.
Olen soittanut kitaraa niin paljon, etta sormieni iho on parkkiintuneempaa kuin koskaan. Lahes joka yo nuotiot palavat rannalla. Didjeriduut houkuttavat matalalla aanellaan ja eksoottiset hang-rummut siivittavat mielen lentoon ja kaikkialla tuore ruoho ja kukat tuoksuvat. Kuu nousee hiljaa taivaalle ja maalaa kaiken kelmean kauniiksi. Liekit leikkivat ja heittavat varjojaan ihmisten vartaloille. Sinisarvinen lehma marssii tulen viereen ja antaa esimerkin taydellisesta jumittamisesta. Sama lehma syo kaiken mita edestaan loytaa.
Tama on paikka, jossa on viela osa sita rentoutta ja taikuutta, mita Goan rannat joskus tarinoiden mukaan olivat taynna. Tai nain ainakin kuvittelen. Oli miten oli, tama on jumahduttavin paikka, jonka denguebrothers on koskaan kohdannut. Aika katoaa. Mutta vain palaakseen entista kauheampana. Koska aina se palaa. Ja palaa.
Puolitoista viikkoa sitten denguebrothers kohtasi jalleen pitkan tauon jalkeen. Jalleennakeminen oli iloinen. Paljon on tapahtunut. Ja paljon tapahtuu koko ajan. Raidaaminen hyvan ystavan kanssa on kylla kivaa. Ei siita mihinkaan paase. Ja vaikka tama ranta on taydellisen rento, on taalla mahdollisuus tehda vaikka mita. Ja mahdollisuus joutua vaikka minkalaisiin outoihin ja pelottaviinkin tilanteisiin ja tiloihin. Ja kokea mielettomia hetkia kera rakkaitten ihmisten, joita et ole edes tuntenut paria viikkoa kauempaa.
Tamakin kaikki on kuitenkin jatettava taakse. On kohta aika lahtea kohti pohjoista, kohti Mumbaita ja kohti vaistamatonta lentoa takaisin. Mutta sita en nyt ajattele; nautin viela tietamattomyydesta niin kauan kuin pystyn. Olkoon se kuinka teennaista tahansa, se on silti tehokasta ja saa hymyn huulille.
" Did you wear a black armband when they shot the man who said ' peace can last forever'?" - Guns n' Roses
Juho (hippeilee)
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ja täällä on vielä täysi talvi ku tulet takaisin! MUAHAHahahhaaa!!!!!
VastaaPoistaSinisarvilehmä, meikän sipsivaras! oo, melkeen on sitä ikävä.
VastaaPoistaMutta kerroppa Juho, miten nää muka nyt jo tuut takasin??
Takaisin tuleminen on kylla ihan paska ajatus. :/ Pitaa lahta kunnon reissulle syksylla, viimeistaan talvella!
VastaaPoistaHaha :D nunca se termina viajar!Oikein!
VastaaPoistaTänään oli -27C, tervetuloa takaisin :)
VastaaPoistaHyvää tekstiä! Harmillisen harvakseltaan kirjoitatte!
VastaaPoistaHarmi että nyt vasta löysin tämän, Intiassa tullut oleiltua maaliskuusta. Oli kiva lukea muiden kokemuksia :)
VastaaPoista