Denguebrothers hajonnut?!!

Terve!

Se on tapahtunut. Denguebrothers on... hajonnut. Enaa eivat nuo Pohjois-Suomen uhkeat travellerikingit ratsasta yhdessa, vaan ovat lahteneet kohti omia kohteitaan. Tana aamuna saavuin Kollamiin ja urhea toverini Jussi on yli tuhannen kilometrin paassa minusta, omalla pyhiinvaelluksellaan. Yksinainen vuode on Jussin paikalla ja kaikki on toisin.

Viela pari paivaa sitten juoksimme yhdessa Intian polyisia katuja, toisistamme nauttien ja telmien kuin terhakkaat koiranpennut. Mutta nyt olemme toistemme tavoittamattomissa, ja meilla on vain omat itsemme telmimiskumppaneiksi. Mutta kuinka tassa kavi nain?

Taustalla ei ole mitaan draamaa, alkaa huoliko. Joskus tie vain kutsuu eri suuntiin. Jussi on lahtenyt omalle polulleen, oman tahtonsa luo. Minulla on eri agenda ja haluan seurata tahteani vapaana, ilman seuruetta, ilman opaskirjaa ja ilman huolia. En tieda loydanko sita mita etsin, mutta polte yrittaa on kova.

Olemme silti Denguebrothers ja tulemme viela kohtaamaan. Jatkamme matkaamme, kunnes se risteaa jossain, ken tietaakaan missa. Tama blogi on yha elossa, mutta nyt olemme molemmat eri paikoissa, eri matkoilla, eri ihmisten kanssa. Tiedan yhta vahan Jussin tekemisista kuin tekin, Rakkaat Lukijat, joten jos Jussi luet taman, niin pistappa niita stanan kuvapaivityksia tulemaan!!

Olen siis Kollamissa, Keralassa. Tama on pieni rantakaupunki, jossa ihmiset vaikuttavat mukavilta, eivatka ole huutelemassa sisaan joka kauppaan. Kuuma on. Tosi kuuma, mutta parempi se kuin tappava kylmyys. Saavuin aamulla leppoisan 15 tunnin junamatkan jalkeen ja olen hankkinut halvan hotskun ja katsellut kaupunkia. Miellyttavan pieni. Ja samalla aika mielenkiintoinen.

Ihmiset eivat taalla puhu juurikaan hindia, ja hyvin vahan englantia. Kommunikointi on kuitenkin mahdollista, kun kayttaa vain hieman karsivallisyytta. Erikoispiirteena olen kylassa huomannut, etta taalla on paljon kristittyja. Ja he kayttaytyvat kuin hindut. Jeesuksella on omat temppelit, joihin uhrataan kuin Shivalle ikaan ja neitsyt-Marian kuvaa kaydaan pusuttelemassa kuin Hanumania parhaimmillaan.

Kavin juuri asken tallaisessa Ristus-Jumalan temppelissa ja siella porukka istui ja katseli suurta alttaritaulua, jossa Jeesuksella, Mooseksella ja muilla tutuilla hahmoilla on intialaiset sarongit, lungit ja sarit paalla. Uskon etta istuminen ja kuvan harras tuijottaminen on jonkinlaista rukoilua. Minulta kysytaan paljon uskontoa, ja jotta saastyn tiukalta tenttaamiselta heitan yleensa olevani kristitty, protestantti. Ihmiset hymyilevat ja julistavat, etta me olemme veljia ja siskoja ristuksessa. Tulee kylla samperin hassu olo ja mitapa siina sitten tekemaan, heitan yleensa kohteliaisuudesta herran siunaukset, mutta minua ei kylla loyda tuijottelemassa lungi-Jesuksen kuvia.

Ihmiset ovat tahan asti olleet tosi mukavia, ja eraan riksakuskin kanssa tuli juteltua pitempaankin. Han sanoi klassikkomaiseen tyyliin, etta Kollamissa uskonnot menevat: " Christians, hindus, muslims, 50/50/50%" Kaupungissa on siis vahva 150 prosentin uskonnollisuus.

Nyt on aika lahtea suihkuun ja siestaamaan, jos viela loydan hotellilleni takaisin! Luvassa verkkaista elamaa ja illalla ehka lipumista Keralan backwaterseissa. Denguebrothers on nyt levinnyt laajemmaksi, suorastaan lapi Intian! ;) Onpa janna naha mita seuraavaksi tapahtuukaan!

" I used to do a little but the little wouldn't do it so the little got more and more" Guns N' Roses

- Juho ( Selka hiessa)

P.S. Erikoiskiitokset kaikille ihanille kanssasuomalaisille Bengaloren hamyisissa oissa, tiedatte keita olette! Ei olisi mitenkaan voinut olla ilman teita niin kivvaa! Tormataan ja pelaillaan! T. Kunkku