Turtle power!
Olen aina ollut Turtles fani. Jo lapsena tapasin omaksua teini-ikaisen mutanttininjakilpikonnan roolin ja hyppia ympariinsa Cowabungaa huutaen. Tekipa ukkivainaa minulle puusta aseetkin, joilla sain tehokkaammin tuhoa aikaan. Osa tuosta levottomasta joka paikassa ninjailusta on ollut haittonani lapi vuosien, ja olen yrittanyt etsia keinoa vapautua tuosta pakottavasta tavasta. Onneksi lahdin Intiaan.
Nimittain muutama paiva sitten tormasimme pariin kaveriin, jotka paljastivat, etta rantamme lahella olevalla Turtle-beachilla mammaturtlesien munimat munat olivat valmiina vapauttamaan pienet kilpparinsa suuren maailman pyoritykseen. He ehdottivat etta lahtisimme mukaan todistamaan tata koskettavaa naytelmaa.
Ilmassa oli kuitenkin pieni epailyksen haiva; kilpparien munat eivat valttamatta kuoriudu paivan tarkkuudella, ja arvioihin ei aina voi luottaa. Muutenhan reissu rannalle ei olisi juttu eika mikaan, mutta vaakakupissa painoi raskas rauta - laheisen hippikylan "Magic Cinemassa" esitettiin auringon laskiessa Total Recall!! Mahtava ja elokuvatutkimuksellisesti merkittava scifieepos mit Arnold!
Oli siis tehtava valinta. Turtlesit vai Arska. Pienen sisaisen painiskelun jalkeen paadyin kannattamaan turtleseja ja lapsuuteni levottomuuden kultaista kutsua. Suunnitelma oli valmis: auringonlaskun aikaan mennaan porukassa turtlebiitsille rantoja pitkin ja yritetaan todistaa luonnon voima.
Mutta kappas, matkassa oli mutka, silla ylitettavana oli joki, jota ei ilman lauttaa kannattanut ylittaa ( kerran olen sita kokeillut ja lahes huuhtouduin ulapalle kovien virtausten mukana, ja viela kaiken lisaksi ajauduin keskisuuren kalastusaluksen tielle, vain Krishnan armo pelasti minut murskautumiselta ja hukkumakuololta)
Paatimme siis ottaa moottoroidun kyydin. Kovan tinkauksen jalkeen loysimme taksikuskin, jonka taksiin mahdutimme kuuden hengen seurueemme. Hindiambientti soi ja taksimme huristi yon pimeydessa kohti kilpparimestoja. Perilla rannalla oli taysin pimeaa, ei oikeastaan mitaan muita valoja, kuin muutaman matkaajan otsalamput, joita ei kuitenkaan saanut kayttaa pitkia aikoja paalla. Kilpikonnan munat oli nimittain keratty neljalle hakilliselle alueella, joita ei saanut valaista.
Kilpparit olivat merikilpikonnia, eli isoja ja vanhaksi elavia kavereita, ja niiden munat ovat arkoja valolle. ;) Pikkukaverit ovat haudattuja hiekkaan ja noin 60 paivaa munimisesta ne kuoriutuvat. Olisi kylla aika paskaa olla turtle, silla ihan ekana pikkukonnien on kaivauduttava ylos hiekasta, vaistottava meri, vaisteltava tappavien lokkien ja kuningaskalastajien metsastysvimma, paastava veteen, uitava karkuun delfiineja, rapuja ja muita petoja ja loydettava sopiva virtaus joka vie ne avomerelle. Mutta sittenpa seuraakin helpot 60-70 vuotta; ei muuta kuin chillailua lampimissa virroissa ja valilla pakollista parittelua. Tahan denguebrotherskin pyrkii. ;P
Juuri kun saavuimme hakin luo, naimme, etta pari inkkaria olivat nostamassa pikkuista selviytyjaa hiekasta. Tuo viela vauvaikainen ninjakilppari laitettiin vesisaaviin jossa se valittomasti osasi kaantya kohti merta ja alkoi pienilla, mutta terhakkailla kasillaan kauhoa itseaan ylos saavista. Ristin pikkukaverin Michaelangeloksi, silla se oli niin radikaali ja vahva kaveri. Ja epailematta tykkasi pizzasta.
Mikea seurasi pian Rafaello ja Leonardo. Turtlet olivat hyvin pienia, noin puolen kammenen kokoisia, mutta iiiiihanan sopoja. Kun nama kolme ensimmaista olivat kaivautuneet hiekasta esiin, skene rauhoittui ja kilpparit vietiin laheiseen koppiin, jossa inkkaritutkijat kai mittasivat ne ja paastivat mereen. Oikeastaan tammoinen asioihin sekaantuminen on aika perseesta, silla kilpparien selviytyminen perustuu suuren lukumaaran tuomaan voimaan, ja nyt ihmisten sekaantuminen asiaan esti asioiden luonnollisen kulun. Mukana tassa luonnollisen syntyman raiskaamisessa olivat tietysti myos Denguebrothers seurueineen, silla maan tomistely, aaneen hehkutus yms aanekas toiminta totta kai estavat kilpparien luonnollisen rytmin.
Hieman viela odotimme Donatellon syntymaa, mutta hetken kuluttua paatimme jattaa munat rauhaan ja lopettaa kilpparien vahtaamisen. Menimme porukalla rannan kupeessa olevaan hippikommuuniin ja alkoimme yon pimeydessa miettia, etta kuinka saamme yhteyden taksikuskiin, joka oli aikaa sitte haipynyt. Jalkeensa han oli jattanyt numeronsa, mutta kenellakaan meista ei ollut puhelinta mukana. Omalle rannalle oli noin 10 kilsaa ja eteensa ei nahnyt ollenkaan. Jotkut reissaajarentut polttivat nuotiota ja kukkaistuotteita lahella ja tahdet loistivat. Jossain kaukana pikkukilpparit huusivat cowabunga ja surffasivat aalloilla matkallaan kohti New Yorkin viemareita tai Tuiran Turtlespizzaa.
Hippimestan pitajalta tilasimme parit kingfisherit ja lainasimme puhelinta. Kuski saapui kohtapuoliin ja paasimme lahtemaan. Minut ja Jussit mahdutettiin taksin takakonttiin ja bidipaissamme se oli paras mahdollinen paikka. Hindipoppi soi kovalla ja yon pimeys tuntui nielevan tieta kun sita katseli takaluukun ikkunasta. Mietin mielessani turleseja ja niiden matkaa, minkalainen pimeys heita yrittikaan syoda.
Kuski oli ryypannyt meita odotellessa parissa tunnissa itselleen tuhdit kannit, joten musiikin voluumi oli vahintaan miellyttava ja fiilis katossa. Perille saavuttuamme han antoi minulle korttinsa ja lupasi kyytinsa olevan Intian turvallisinta ja luotettavinta.
Illan paatteeksi menimme kavereittemme kanssa rannalle syomaan ja maistelimme Ganeshabideja ja paikallista kookospahkinapontikkaa. Kokemuksia kertaillessamme huomasimme, etta myos kuskimme veti samassa ravintolassa lisaa kurveja ajoonsa.
Huttini edustalla mietiskelin, etta jokin ympyra on elamassani sulkeutunut. Turlespaissani tajusin, etta nyt kun olen todistanut kilpikonnien syntyman, olen hieman eheampi ja voin siirtya eteenpain, vapaana liiallisesta teini-ikaisesta mutanttininjailusta ja kohdata seuraavan fanitukseni alkuperan. Power Rangersit. Matkaankin siis maailman aariin, jotta loydan noiden Rangerien kodin ja jalleen kasvan roppakaupalla ihmisena.
" Teenage Mutant Hero Turtles ! " -TMNT
-Juho ( Turlespizza on maailman paras pizzeria)
Taman kerran viimeisessa kuvassa on jo kenties kaikille tuttu beedie paketti sytkareineen. Erikoisuutena kysisesta paketista mainittakoon etta se on beedien kevytvertsiota, light beedieta. Onko Denguebrothers siis siirtymassa kohti terveellisempia elamantapoja? Hintaa kyseiselle rasialle/paketille/askille tuli rajut 8 rupiaa, joka on vapaasti laskettuna 14 senttia.
