Same same, but different

Helou helou!

Nyt on denguebrothers loytanyt sopivan kamaisen nurkka-ATK:n jolla paasee sivistyneen maailman ihmenettiin. Mumbaihin tultiin keskiviikkoyona, harvinaisen puuduttavan lentomatkan jalkeen. HotelliUkko oli lentoaseman pihalla vastassa kyltteineen ja suurenmoisella tuskalla kotopuolessa varattu hotelli oli todellisuutta. Kellohan oli keskella yota, joten yllattavan rauhallista oli. Vain noin kaksisataa taksikuskia huutelemassa helou sir, want taxi sir, yes chiip sir.

Eka hotelli oli liian siisti ja hulluna arsytti kun siela ei voinu matkatavaroita paria metria kantaa ennen kuin itsea kolme paata lyhyempi inkkaripoika juoksi rutistumaan kantamuksien alle. no problem sir, i take sir yes sir. Muutenkin huomasin etta oli tosi epamiellyttavaa kun oikein pideltiin kuin kukkaa kammenella. No onneksi huonosti nukutun yon jalkeen oli aika vaihtaa mestaa ja mesta vaihtui.

Uusi paikka oli Colaballa, kuuluisalla backpacker-alueella. Hinnat ovat kovia tahan aikaan vuodesta, kun on sesonki paalla, mutta minkas teet. Hyva hotelli loytyi, ja yollisilta kourimisilta ynna muilta sen semmoisilta on saastytty. Viime yona tosin jotkut iloiset matkaajat pajauttelivat kukkaistuotteita ikkunamme alla, suoden varsin huvittavaa kuunneltavaa.

Nyt on noin kolmisen tuntia aikaa bussin lahtoon - paamaarana jokaisen reissaajan El Dorado, eli Goan auringon kultaamat rannat. Sinne paastaksemme on tosin taisteltava itsensa kanssa 14 tuntia bussissa, mutta makikotkan sanoin: so not. Sita kivempaa on sitte vain taydellisesti relaksoitua.

Matkaseurueemme on kasvanut viime kerrasta. Mukana on itseni ja Jussin lisaksi ystavamme Hanna ja Aki, ja lisaa seuraa on tippumassa tasaiseen tahtiin, kunhan lentsikat lentavat. Suuremmassa porukassa reissaaminen on itselleni uutta, mutta hyvin on sujunut tahan asti, ja varmasti jatkokin menee hyvin. Ja mikaan ongelma ei ole niin iso, etteiko se ratkeasi bidin ja pienen chillaamisen avulla.

Intiaan palaaminen tuntuu aika hassulta. Eka yona huomasin ressaavani yllattavan paljon, mutta valittomasti, kun astui hymyilevien ja pahanilkisesti voittoa ja ukottamista ajattelevien inkkarien kansoittamille kaduille, rentouduin ja tuntui hassulla tavalla tutulta. Vanhat hindifraasit ovat pikkuhiljaa palanneet mieleen ja tavat ja kulttuuri eivat tunnu niin oudolta ja vaikealta kuin ennen. Kuitenkin ilmassa on myos jotain uutta. En viela oikein osaa sanoa mita se on, mutta.. Jotakin. Oikeaa tarkoitusta talle reissulle ei oikeastaan ole, mutta ehkapa on jalleen tallattava hetki naita katuja, jotta se loytyy.

Tama matka on siis todellisuutta. Samaa, mutta jotenkin erilaista.

" You take a mortal man, put him in control, watch him become a god, watch people's head a-roll." -Megadeth

- Juho ( Uribag-apprentice)