Hanat auki

Jou!
Tuossa pari paivaa sitten olin kavelemassa kaupungista (Chaudi) kohti rantahuttiamme, kun kuulin avunhuudon. Help mister help! Valittomasti aistini herkistyivat ja olin valmiina toimintaan. Lahella eras intialais-madame heilutti minulle aidan toiselta puolen ja pyysi apuani. Han oli neljankymmenen paremmalla puolella oleva, suhteellisen varakkaan nakoinen rouva ja kutsui minua lahemmas. Han kysyi tajusinko mitaan putkista. Vastasin etta totta kai. Olenhan humanisti.

Han avasi portin ja kehotti minua seuraamaan. Menimme hienon kartanon takapihalle jossa seinassa oleva putki ruiskutti vetta valtoimenaan. Please help me, there is no plumber! You stop water please! Tassa vaiheessa mainitsin ohimennen, etta en tieda yhtaan mitaan naista vesi-ja putkijuttuista. Madame oli paattanyt etta tiedan, joten ajattelin kayttaa tarkeita filosofian oppitunneilla saamiani neuvoja hyvakseni tassakin ongelmassa, aivan kuten kaikissa elamani probleemissa.

Seinassa oleva putki oli katkennut ja arvokasta vetta suihkusi reilusti. Paattelin maailmanhistorian perusteet-luennoiden pohjalta, etta vuoto on tukittava. Putkesta oli katkennut noin metrin pituinen patka, joten aloitin tarttumalla siihen asiantuntevan nakoisesti vaarinpain. Yes mister, make it stop. Vakuutin rouvalle, etta hata ei ole taman nakoinen ja rohkeasti lahestyin suihkuavaa haavaa laastarini kanssa.

Jostain muistini katkoista, varmaankin yhteiskunnallisten ja poliittisten aatteiden historian-muistiinpanoista, hahmottelin skenaarion, jossa katkennut putken pala tungetaan huolellisesti halkeamakohdan saumoja mukaillen takaisin. Paatin kuitenkin kayttaa kaiken miehisyyteni ja survaisin putken vakivaltaa kayttaen paikoilleen. Parskyi ja ropisi niin maan perkuleesti, mutta virkamiesruotsin oppitunneilta saamani elamankoulutus sai putken asettumaan paikoilleen.

Huusin rouvalle etta hakee jesaria, silla vuodon saumakohdat oli viela tukittava. Putki ei tulisi muuten pitamaan. Go get some Jesus-tape!!! huusin ja kun rouva vain ihmeissaan jatkoi tuijottamistani, sanoin etta mika tahansa teippi kelpaa. Han katosi kartanonsa sisaan ja muutaman minuutin kuluttua han palasi ilman teippia. Sen sijaan hanella oli kadessaan hieno ja kalliin nakoinen silkkihuivi. Sorry mister, no tape. Take this.

Mikas siina, mietin ja otin pehmean ja varikkaan huivin. Hetken ajan ajattelin, etta tammoinen huivi maksanee melkoisen summan Euoroopassa, ennen kuin sidoin sen tiukasti likaisen putken ymparille. Vuoto hiljeni tiputukseksi. Humanistin koulutukseni ei ollut estanyt teknista osaamistani!!!!

Kehoitin rouvaa ottamaan viela varmuuden vuoksi ensi tilassa yhteyden putkimieheen, silla loppujen lopuksi, enhan viela ole edes aivan valmis kandi. Rouva kiitteli minua vuolaasti ja esitteli itsensa. Han oli Eva Rodrigues. Tajusin, etta kartanoa ymparoivassa vallissa oli hanen nimensa, eli han oli talon emanta. Varsin varakas Etela-Goalainen maanomistaja. Rouva kysyi nimeani ja missa asun ja lupasi, etta jos haluan asua Goalla, han voi vuokrata minulle edullisesti jonkun asuntonsa tai huoneiston. Pieninta kuulemma mita han voi "korvaamattomasta avustani" tarjota.

Loppuun han viela heitti minulle Jumalan siunaukset ( silla han on samalla eraan Goalaisen kirkon jonkinlainen lehtori) ja lahdin kohti rantaan mietteissani. Olispa aika siistia hankkia Rva Rodriguesilta asunto ja duunata gradu valmiiksi Intian auringossa. Ja voisin tehda omat putkityoni. Siistia!

" Saavissa on reika oi Eikka oi Eikka! "

- Juho ( sano mua putkimieheksi)
PS kaytan tasta lahtien kaikissa remonttihommissani vain parasta intialaista silkkia.