Hard Rock City

Hello!

Olemme siirtyneet kauniista Goasta kohti Karnatakaa ja olemme olleet Hampissa nyt kohta viikon. Taytyy sanoa, etta tama on yksi kauneimmista paikoista, mita olen Intiassa nahnyt. Tai oikeastaan missaan. On vaikeaa alkaa kuvailemaan sita tassa; rajalliset kirjoituslahjani jattavat vain hapean varjon taman kauniin paikan ylle.

Ensikosketus Hampiin oli, kun ajoimme kaupunkin riksalla. Aivan kuin olisimme siirtyneet jonnekin oudolle planeetalle, jossa kaikki totutut luonnonelementit ovat jollain ihmeellisella tavalla yhdistyneet ja sekoittuneet. Kaikkialla on jattilaismaisia kivenlohkareita jotka muodostavat vuoria. Heti lohkarevuorien kuivuuden ja karuuden vieressa on rehevaa ja vihreaa viidakkoa palmuineen kaikkineen. Apinat hyppivat palmuista kiville ja kiipeilevat kymmenilla, ellei sadoilla raunioilla jotka ymparoivat tata paikkaa. Lehmat marehtivat kaduilla, kilit vaeltavat sievissa ryhmissa maakien silloin talloin, jopa elefantteja voi spotata pesulla aamutuimaan rannassa. Kuulinpa pari paivaa sitten, etta lahettyvilla on myos villeja tiikereita! Oli joku hyokannyt jonkun turhan uteliaan kimppuunkin pari vuotta sitten.

Kun kavelee kylasta maaseudulle, onkin yhtakkia keskieurooppalaisessa peltomaisemassa. Paitsi etta taalla viljellaan itamaisittain riisia. Silti ilmassa olevat tuoksut tuovat mieleen myos suomalaisen maalaisromanttisen heinalato-kesamokkitunnelman, jota taydentaa juoksevan veden kaunis aani. Vain mokkinaapurit puuttuvat ja villikissat voivat olla kotoista mirria kookkaampia.

Eilen kavelimme apinatemppeliin, joka sijaitsee kivikukkulan huipulla ja on nimensa mukaisesti omistettu apinoille. Eraalle erityiselle apinanhahmoiselle Hanuman-jumalalle, jos tarkkoja ollaan. Vuorella apinat katselivat matkaajia ja ottivat innoissaan kasiinsa kaiken mita irti saivat. Ja pienet napparat apinansormet varmasti mieluusti tarttuisivat Denguebrothersinkin vesipulloihin, mutta talla kertaa vedet ovat tehokkaammin kadonneet haikailemattomien inkkarilasten suihin. Matkalla temppeliin olin valilla lapsuuden maisemissa Kiiminkijoella, koitelin koskella!

Joka tapauksessa yritan sanoa, etta Hampi on monen eri elementin summa, ja ne elementit varmasti vaihtelevat vastaajan mukaan. Ainoa varma, on se, etta tata on vaikea lyhyesti kuvata. Ehkapa jotain suuntaa voisi antaa ajatus Kiviset ja Soraset-kylasta yhdistettyna trooppiseen metsaan. Ja inkkareita ja vareja ja tunnelmaa ja temppeleita.

Ihan pakko nain historianopiskelijana lesottaa, etta sattuman kaupalla Hampin reissumme osui Vijayanagar-imperiumin 500-vuotisjuhlan aikoihin, ja koko Hampi on ollut kolme paivaa sekaisin. Vijayanagara oli Intian suurin hindu-imperiumi, joka oli voimissaan 1300-luvulta 1500-luvulle. Hampi oli kyseisen imperiumin paakaupunki, suurimmaksi osaksi hyvan sijaintinsa ja jo Ramayana-kirjoituksissa mainitun pyhan statuksensa vuoksi.

Vijayanagaran viimeiset hetket koittivat Mogulikuningaskunnan kasissa 500 vuotta sitten ja viimeista hindikeisaria on juhlistettu reippain menoin. Kolmen paivan aikana taalla on ollut julkkiksia Sri Sri Sri Ravishankarista bollywood-tahtiin ja jopa itse Intian paaministeri on kaynyt tsekkaamassa bileet. Kaduilla on iltaisin ollut arviolta puoli miljoonaa ihmista. Plus silloin talloin Denguebrothers. Suurimmaksi osaksi olemme valtelleet tata hullunmyllya vetaytymalla rauhallisemmille spoteille, silla kaikki nuo tuhannet ja taas tuhannet inkkarit ovat loppumattoman uteliaita tietamaan nimemme, maamme, aviotilanteemme jne jne.

Rahaa naihin juhliin tuhlataan suunnattomasti, silla ne ovat Bellaryn ( Hampin maakunta) ylpeydenaihe ja niiden pitaa kuvastaa sita kultaa ja loistoa, jota Vijayanagara edusti 500 vuotta sitten. Juteltuani kylalaisille ja eritoten majapaikkamme isannalle, olen huomannut, etta aika suuri osa paikallisista ei hyvaksy tuhlailua. Kolmen paivan juhlat maksavat jopa 3 milj dollaria, joka on uskomattoman suuri summa paikallisille. Myoskin alueen lehdet kirjoittelevat karsastaen tuhlailevista juhlista. Osavaltion hallitus ei kuitenkaan uskalla vastustaa rahankayttoa, silla se voisi pahimmillaan johtaa koko intian parlamentin hajoamiseen. Juhlan juuret ovat siis syvalla.

Politiikka sikseen. On aika lahtea syomaan kotimestamme herkullisia ruokia. Majapaikkamme on allekirjoittaneen mielesta aivan mahtava, rauhallinen, mutta eloisa farmin tyyppinen paikka, jossa edustettuna ovat erityisesti boulderingia harrastavat kiipeilijat. Taalla on vaikka mita elaimia kalkkunoista jattilaiskoiriin ja pupuihin ja kaikki elavat harmoniassa. Vaikkakin muutaman kerran Denguebrothers on suunnitellut parin kaakattavan hanhen ja eraan kaunisaanisen kalkkunan uhraamista Hanumanille, mutta on kyennyt toistaiseksi tukahduttamaan hartaat aikeensa.

Oli miten oli, elama jatkuu ja itse aion ruoan jalkeen lahtea vuorille nukkumaan. Otan mukaani taskulampun, hammockin ja kitaran ja etsin taydellisen paikan nukkumiselle tahtien alla. Suunnitelmissa on antaa aamuauringon herattaa minut kauniilla katseellaan ja aloittaa paiva reippailemalla vuoren rinteilla ja kivilla. Pidetaan kaikki peukkuja, etteivat alueen lukuisat kaarmeet ja skorpionit loyda tietaan riippumattooni ja ettei tiikerilauma paase hairitsemaan uniani! :)

" Rock, rock, around the clock! " Bill Haley and the Comets

- Juho ( Tahvo Soranen)